Liikunta parisuhteessa - parisuhdeliikunta - liikunta

Aamubussissa töihin körötellessäni kuuntelin sivukorvalla pari penkkiä edempänä istuvan eläkeläispariskunnan keskustelua. Pari istui kasvot minua kohti, joten saatoin tarkkailla myös heidän kasvojaan ja ruumiinkieltään. Rouvalla oli kasvoillaan perusyrmeä ilme, joka viestitti, että tällä planeetalla oli jo ihan riittämiin taaperrettu ja esimerkiksi juuri sinä siinä pari riviä taaempana et ole minulle mitään. Eläkeläisherra puolestaan oli pieni pilke silmäkulmassa elämää katseleva ja viritteli milloin mistäkin aiheesta keskustelua vaimonsa kanssa. Keskustelut noudattivat hyvin pitkälti samaa kaavaa: mies totesi jotain, josta sitten vaihdettiin muutama sana, kunnes rouva ilmoitti ettei puhu enää miehensä kanssa sanaakaan. Ruuminkieli kertoi kuitenkin, että pariskunta oli hyvinkin kiintynyt toisiinsa ja ulkopuolelta kovin tyly sanallinen kommunikaatio oli vain vuosien saatossa muodostunut rutiini. Mies nojasi vaimoonsa hieman ja nainen kiinnitti huomiota milloin sedän rukkasiin tai kenkiin. Pariskunta välitti toisistaan, vain tavassa ilmaista asioita oli (ehkä) parannettavaa.

Miksi sohaisen näin syvälliseen asiaan muuten hyvin liikunnallisessa blogissa? Olimme vaimoni kanssa viettämässä pitkää viikonloppua erään suomalaisen urheiluopiston tiloissa. Viikonloppuun sisältyi liikuntaa niin yksin, kaksin kuin ryhmässä. Oli virkistävää täyttää päivänsä vain sellaisilla asioilla joista nauttii ja jotka kehittivät niin henkistä kuin fyysistä kuntoa. Ruoka oli valmiina pöydässä, ei ollut kiire päiväkotiin, ei tarvinnut siivota, sai vain olla ja liikkua. Tällaisen loman aikana oli aikaa omille ajatuksilleen ja myös puolison ajatuksien kuuntelemiselle. Juttelimme paljon liikunnasta ja treenaamisesta, mutta myös muista perheemme asioista. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä yrittää rauhoittua hieman enemmän ja keskittyä enemmän toiseen. Liikuntatuokioiden välissä endorfiinitaso piti elimistöä hieman korkeilla kierroksilla ja saattoi olla vaikeaa kuulla toisen asiaa oman huminan läpi. Huomasin itse ajattelevani montaa muuta asiaa yhtaikaa ja silloin tärkeä asia saattaa jäädä kuulematta.     

Parisuhteessa liikunta ja varsinkin parisuhdeliikunta ovat erittäin hyviä ja kannustettavia asioita. Yhteinen laji ei ole välttämätön ja joskus on jopa suotavaa että parisuhteessa tehdään asioita oman lajin parissa. Välttämätöntä on että osaat kuunnella puolisoasi ja ottaa huomioon myös hänen tarpeensa. Oman hyvänolon tunteen keskellä toisen sanottavaan on osattava reagoida oikein. Aikataulujen tekeminen ja elämän rytmittäminen niin että molemmat saavat omaa että yhteistä aikaa riittävästi on hankalaa, mutta palkinto odottaa noutajaansa silloin kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto hyvä. Oman mausteensa soppaan tuovat muut perheenjäsenet joiden hyvinvointi on ehkä jopa vielä tärkeämpää kuin minkään edellämainitun. Toisaalta terve ja hyvinvoiva vanhempi on myös paljon parempi vanhempana kuin väsynyt ja kiukkuinen.

Aamuisen pariskunnan tapauksesta voimme ehkä oppia että jos et halua puhua puolisollesi niin yritä edes kuunnella. Liikunta-aikatauluja sopiessasi muista että myös puolisosi haluaa liikkua. Kun olet huimassa endorfiinihuumassa suorituksen jälkeen, muista että maailma on sinun näkökulmastasi aivan upea paikka - toinen voi olla raskaan työpäivän jälkeen aivan eri mieltä. Lenkillä on hyvä puhua asioista, liikunta nostaa virettä ja aivot saavat happea. 

Kuunnelkaa toisianne, liikkukaa ja nauttikaa. 

Valoa!

Valoa syksyyn!

Syksy tulla tupsahti ja yllätti pyöräilijän. Ei nyt onneksi ihan niinkään, koska kaikenlaista syksy-yhteensopivaa laitetta ja vaatetta tuli hankittua pitkin loppukesää ja valmistauduttua muutenkin niin sanottuun off seasoniin. Uudet valot tipahtivat postiluukusta, lämpimiä trikoita hamstrattiin lähikaupan tarjouslaarista ja huomioväreissä loistava pyöräilytakki löytyi supermarketin poistomyynnistä. Kesän aikana tapahtumista saadut buffit odottavat viikattuina käyttöä ja hiihtohanskat on kaivettu esille. Syksy ja talvi saavat tulla. 

Maastopyöräilyn näkökulmasta käsite off season on mielenkiintoinen juttu, koska sellaista ei oikeasti edes ole olemassa. Kuntohuippu oli ja meni, ja välttämättä ihan jokaiseen poikittaiseen räntäkuuroon ei ole hinkua lähteä polkemaan. Pyörä kulkee kuitenkin olosuhteista huolimatta. 

Pimeys tuo aivan uudenlaisen elementin ajamiseen kun näkökyky on rajoittunut otsalampun kapeaan keilaan. Ympäröivä maailma on synkkä ja märkä. Vanhoista tutuista poluista löytyy aivan uusia piirteitä ja lyhytkin lenkki on elämys syksyisessä metsässä. Keinovalon loisteessa alkaa myös etsiä uusia ajolinjoja, joita ei valoisaan aikaa muuten edes huomaisi. On virkistävää huomata, että aktiivinen mieli haastaa kesän aikana karttuneita ajotaitoja yrittämään mitä kummallisimpia kiven ylityksiä ja vauhtihurvittelua. Lieneekö syynä autuus, jonka tiedon puute ympäröivästä maailmasta luo. 

Viime viikon ajan pyöräilijää on myös hemmoteltu pikku yöpakkasilla jotka ovat kovettaneet ja kuivattaneet pahimpia kosteikkoja. Keli on nopea ja lumi ja jää narskuu hauskasti renkaan alla. 

Off season on myös aikaa jolloin aletaan valmistautua seuraavaan viralliseen kauteen. Innolla tutkitaan ensi kesän kilpailukalenteria ja hekumoidaan sillä mahtavalla menestyksellä, joka vain odottaa noutajaansa vaikkapa maraton cupin osakilpailuissa. Jotain tarvitsee kuitenkin tehdä talven aikana, jotta haaveet edes suurin piirtein toteutuisivat. Punttisalilla pitäisi käydä, trainerilla pitäisi polkea, treeniohjelmaa kannattaisi seurata ja harjoituksia monipuolistaa. Off season onkin ehkä enemmän henkinen asia kuin ulkoisten tekijöiden sanelema tila. Vaatii suurta itsekuria tarttua itseään niskasta ja vaatia itseltään työntekoa, joka sitten tuottaa tulosta puolen vuoden päästä. Olisi niin paljon mukavampaa vain kruisailla syksyisessä metsässä ja odotella lumen tuloa, jotta pääsisi vaikka hiihtämään tai kirmailemaan talvipoluilla.

Joka tapauksessa tapahtumakausi ei ole vielä ohi, marraskuun alussa järjestetään Kurussa pyörärogainingkilpailu. Rogaining on suunnistuksen alalaji, jossa haetaan tietyssä ajassa niin monta rastia kuin ehditään. Olennaista on osata suunnitella reitti siten, että maksimoidaan kerättyjen rastien ja pisteiden määrä ja minimoidaan liikkuminen. Pyöräillessä optimointi tarkoittaa monesti isompien teiden käyttöä, koska poluilla aikaa tärvääntyy yleensä kohtuuttomasti. Toivoa sopii että Kurun tapahtuman aikaan keli suosii ja lämpötila olisi pakkasen puolella asteen tai pari. Viime vuoden kisassa pehmeä keli söi voimia ja hidasti ajamista huomattavasti.

Tällaista tällä kertaa Maastoon polje -blogissa. Olkoon valo kanssanne ja akuissanne virtaa riittämiin, syksy on maastopyöräilijän parasta aikaa heti kevään, kesän ja talven jälkeen.