maanantai 21. lokakuuta 2013

Valoa!

Valoa syksyyn!

Syksy tulla tupsahti ja yllätti pyöräilijän. Ei nyt onneksi ihan niinkään, koska kaikenlaista syksy-yhteensopivaa laitetta ja vaatetta tuli hankittua pitkin loppukesää ja valmistauduttua muutenkin niin sanottuun off seasoniin. Uudet valot tipahtivat postiluukusta, lämpimiä trikoita hamstrattiin lähikaupan tarjouslaarista ja huomioväreissä loistava pyöräilytakki löytyi supermarketin poistomyynnistä. Kesän aikana tapahtumista saadut buffit odottavat viikattuina käyttöä ja hiihtohanskat on kaivettu esille. Syksy ja talvi saavat tulla. 

Maastopyöräilyn näkökulmasta käsite off season on mielenkiintoinen juttu, koska sellaista ei oikeasti edes ole olemassa. Kuntohuippu oli ja meni, ja välttämättä ihan jokaiseen poikittaiseen räntäkuuroon ei ole hinkua lähteä polkemaan. Pyörä kulkee kuitenkin olosuhteista huolimatta. 

Pimeys tuo aivan uudenlaisen elementin ajamiseen kun näkökyky on rajoittunut otsalampun kapeaan keilaan. Ympäröivä maailma on synkkä ja märkä. Vanhoista tutuista poluista löytyy aivan uusia piirteitä ja lyhytkin lenkki on elämys syksyisessä metsässä. Keinovalon loisteessa alkaa myös etsiä uusia ajolinjoja, joita ei valoisaan aikaa muuten edes huomaisi. On virkistävää huomata, että aktiivinen mieli haastaa kesän aikana karttuneita ajotaitoja yrittämään mitä kummallisimpia kiven ylityksiä ja vauhtihurvittelua. Lieneekö syynä autuus, jonka tiedon puute ympäröivästä maailmasta luo. 

Viime viikon ajan pyöräilijää on myös hemmoteltu pikku yöpakkasilla jotka ovat kovettaneet ja kuivattaneet pahimpia kosteikkoja. Keli on nopea ja lumi ja jää narskuu hauskasti renkaan alla. 

Off season on myös aikaa jolloin aletaan valmistautua seuraavaan viralliseen kauteen. Innolla tutkitaan ensi kesän kilpailukalenteria ja hekumoidaan sillä mahtavalla menestyksellä, joka vain odottaa noutajaansa vaikkapa maraton cupin osakilpailuissa. Jotain tarvitsee kuitenkin tehdä talven aikana, jotta haaveet edes suurin piirtein toteutuisivat. Punttisalilla pitäisi käydä, trainerilla pitäisi polkea, treeniohjelmaa kannattaisi seurata ja harjoituksia monipuolistaa. Off season onkin ehkä enemmän henkinen asia kuin ulkoisten tekijöiden sanelema tila. Vaatii suurta itsekuria tarttua itseään niskasta ja vaatia itseltään työntekoa, joka sitten tuottaa tulosta puolen vuoden päästä. Olisi niin paljon mukavampaa vain kruisailla syksyisessä metsässä ja odotella lumen tuloa, jotta pääsisi vaikka hiihtämään tai kirmailemaan talvipoluilla.

Joka tapauksessa tapahtumakausi ei ole vielä ohi, marraskuun alussa järjestetään Kurussa pyörärogainingkilpailu. Rogaining on suunnistuksen alalaji, jossa haetaan tietyssä ajassa niin monta rastia kuin ehditään. Olennaista on osata suunnitella reitti siten, että maksimoidaan kerättyjen rastien ja pisteiden määrä ja minimoidaan liikkuminen. Pyöräillessä optimointi tarkoittaa monesti isompien teiden käyttöä, koska poluilla aikaa tärvääntyy yleensä kohtuuttomasti. Toivoa sopii että Kurun tapahtuman aikaan keli suosii ja lämpötila olisi pakkasen puolella asteen tai pari. Viime vuoden kisassa pehmeä keli söi voimia ja hidasti ajamista huomattavasti.

Tällaista tällä kertaa Maastoon polje -blogissa. Olkoon valo kanssanne ja akuissanne virtaa riittämiin, syksy on maastopyöräilijän parasta aikaa heti kevään, kesän ja talven jälkeen. 

1 kommentti:

  1. Itselläkin alkaa olla talvisäädöt tehtynä työmatkapyöräilyä ja lumisia polkuja ajatellen. Oikeastaan vain kaksi asiaa on ratkaisematta: silmälasit kylmettävät nenänvarren ja varpaat hyytyvät. Ensin mainittuun en ole keksinyt vielä helpotusta, mutta jälkimmäinen hoitunee topatuilla kengänsuojilla, kunhan löydän jostain riittävän isot (=46+). Kovemmilla pakkasilla ja pidemmillä lenkeillä pitänee turvautua kemiallisiin, päkiän alle asetettaviin kertakäyttöisiin "lämpölätkiin" - ainakin tellumonoihin olen sellaiset saanut mahdutettua. Vielä vinkkinä Tampereen seudulla maastopyöräileville: Kaupin rantapolku Niihaman majalle saakka pysyy hyvin auki koko talven, kiitos koiranulkoiluttajien :-)

    VastaaPoista