Liikunta parisuhteessa - parisuhdeliikunta - liikunta

Aamubussissa töihin körötellessäni kuuntelin sivukorvalla pari penkkiä edempänä istuvan eläkeläispariskunnan keskustelua. Pari istui kasvot minua kohti, joten saatoin tarkkailla myös heidän kasvojaan ja ruumiinkieltään. Rouvalla oli kasvoillaan perusyrmeä ilme, joka viestitti, että tällä planeetalla oli jo ihan riittämiin taaperrettu ja esimerkiksi juuri sinä siinä pari riviä taaempana et ole minulle mitään. Eläkeläisherra puolestaan oli pieni pilke silmäkulmassa elämää katseleva ja viritteli milloin mistäkin aiheesta keskustelua vaimonsa kanssa. Keskustelut noudattivat hyvin pitkälti samaa kaavaa: mies totesi jotain, josta sitten vaihdettiin muutama sana, kunnes rouva ilmoitti ettei puhu enää miehensä kanssa sanaakaan. Ruuminkieli kertoi kuitenkin, että pariskunta oli hyvinkin kiintynyt toisiinsa ja ulkopuolelta kovin tyly sanallinen kommunikaatio oli vain vuosien saatossa muodostunut rutiini. Mies nojasi vaimoonsa hieman ja nainen kiinnitti huomiota milloin sedän rukkasiin tai kenkiin. Pariskunta välitti toisistaan, vain tavassa ilmaista asioita oli (ehkä) parannettavaa.

Miksi sohaisen näin syvälliseen asiaan muuten hyvin liikunnallisessa blogissa? Olimme vaimoni kanssa viettämässä pitkää viikonloppua erään suomalaisen urheiluopiston tiloissa. Viikonloppuun sisältyi liikuntaa niin yksin, kaksin kuin ryhmässä. Oli virkistävää täyttää päivänsä vain sellaisilla asioilla joista nauttii ja jotka kehittivät niin henkistä kuin fyysistä kuntoa. Ruoka oli valmiina pöydässä, ei ollut kiire päiväkotiin, ei tarvinnut siivota, sai vain olla ja liikkua. Tällaisen loman aikana oli aikaa omille ajatuksilleen ja myös puolison ajatuksien kuuntelemiselle. Juttelimme paljon liikunnasta ja treenaamisesta, mutta myös muista perheemme asioista. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut hyvä yrittää rauhoittua hieman enemmän ja keskittyä enemmän toiseen. Liikuntatuokioiden välissä endorfiinitaso piti elimistöä hieman korkeilla kierroksilla ja saattoi olla vaikeaa kuulla toisen asiaa oman huminan läpi. Huomasin itse ajattelevani montaa muuta asiaa yhtaikaa ja silloin tärkeä asia saattaa jäädä kuulematta.     

Parisuhteessa liikunta ja varsinkin parisuhdeliikunta ovat erittäin hyviä ja kannustettavia asioita. Yhteinen laji ei ole välttämätön ja joskus on jopa suotavaa että parisuhteessa tehdään asioita oman lajin parissa. Välttämätöntä on että osaat kuunnella puolisoasi ja ottaa huomioon myös hänen tarpeensa. Oman hyvänolon tunteen keskellä toisen sanottavaan on osattava reagoida oikein. Aikataulujen tekeminen ja elämän rytmittäminen niin että molemmat saavat omaa että yhteistä aikaa riittävästi on hankalaa, mutta palkinto odottaa noutajaansa silloin kun mieli on virkeä ja fyysinen kunto hyvä. Oman mausteensa soppaan tuovat muut perheenjäsenet joiden hyvinvointi on ehkä jopa vielä tärkeämpää kuin minkään edellämainitun. Toisaalta terve ja hyvinvoiva vanhempi on myös paljon parempi vanhempana kuin väsynyt ja kiukkuinen.

Aamuisen pariskunnan tapauksesta voimme ehkä oppia että jos et halua puhua puolisollesi niin yritä edes kuunnella. Liikunta-aikatauluja sopiessasi muista että myös puolisosi haluaa liikkua. Kun olet huimassa endorfiinihuumassa suorituksen jälkeen, muista että maailma on sinun näkökulmastasi aivan upea paikka - toinen voi olla raskaan työpäivän jälkeen aivan eri mieltä. Lenkillä on hyvä puhua asioista, liikunta nostaa virettä ja aivot saavat happea. 

Kuunnelkaa toisianne, liikkukaa ja nauttikaa.